Viimeinen viikko BBHF festarin on melkoista säätämistä. On "miljoonia" pieniä huomiota vaativia yksityiskohtia, joista kokonaisuuden onnistuminen muodostuu. Ja tapamme mukaan, aika monet asiat hiomme vasta viime hetkellä.
Pienet muutokset tai niiden mahdollisuus tai uhka vaativat omat huomionsa. Ennakkoilmoituksessa olleen artistin vaihtuminen jo valmiiksi pakettitarjouksessa olleeseen lehti-ilmoitukseen vaatii huomiota. Viime hetken puffit, juttuvinkit, julkisuuteen markkinoimaan pääseminen jne. ovat koko ajan mielessä.
Ilmoittautumiset bussiin ja muut tiedustelut ja artistien kanssa kommunikoiminen monella eri tavalla jatkuvat tasaisena loppuun saakka. Mitä musakamoja kukin tuo, mitä talo tarjoaa. Esimerkiksi rumpuja ei ole järkeä vaihtaa joka kokoonpanon jälkeen, vaan varminta on turvautua yksiin. Tänä vuonna meillä on myös paljon muusikoita, joiden soitinten äänet napataan pelkästään mikrofonien välityksellä. Tekniikkamme hoitaa ensimmäistä kertaa maankuulu Valoparta Oy.
Raiderit, backline, sound check, kuka mitä ja milloin. Matkat ,majoitus, maksut. Suurin osa sopimuksistamme on herrasmiessopimuksia, ohareita ei ole tehty puoli eikä toisin. Julisteeseen painetuista nimistä on vain yksi vaihtunut pakottavista syistä.
Järjestäjät touhuavat pitkää päivää. Itsellä meni viikonloppu täysin BBHF asioihin. Vielä maanantaina vietin puhelimessa ja netissä ainakin 12 tuntia näissä merkeissä. Tiistaina istuin kuorma-auton ratissa ja ystävällisten talkoolaisten Marjon ja Pyryn kanssa täytin kontin lavoilla ja penkeillä. Toisten ystävällisten talkoolaisten, Juhan, Bajron, Markun, Jounin ja Velin kanssa purimme sen. Velin johdolla myös kasasimme festaritelttamme.
Jouni järjestää sähköasiamme, Mari bussikuljetykset, ja Armi ja Jenni ovat olleet Anitan oikeina käsinä. Liisa johtaa järkkäreitä ja ensiavun järjestämistä. Lähes koko ajan touhumme on dokumentoinut Eija.
Ilman kaikkia mainittuja ja monia monia muita talkoolaisia homma ei pyörisi, Siihen ei riittäisi kenenkään voimavarat yksinään. Mutta palkinto niin itselle kuin varmasti muillekin talkoolaisille on te hyvä yleisö. Teitä tarvitaan, että tämä homma pyörii.
Pian olemme valmiit. Keskiviikkona säädämme kaikkea, torstaina saapuu tekniikka ja enolaiset taiteilijat tauluineen. Ja viimein, perjantaina ja lauantaina saapuvat kaikkensa antavat, taitavat ja osaavat muusikkomme.
Tämän suunnittelu aloitettiin jo syyskuussa ja aina se säätäminen vie kevääseen, vaikka olisi tarkoitus olla valmis lista jo tammikuussa. Ja kun ei ole, kaikki asiat vyöryvät edessä koko kevään ja kesän.
Niin pitkin vuotta tehdyt kuin viime hetken painotuotteet ja ilmoituset ovat Arton heiniä. Talkooväki järkkäreineen ja erinäisine lupa-asioinee ja paikan päällä tehtävät järjestelyineen on Anitan hallussa. Ari on täydentänyt muusikoitten raidereita bäkkärille ja pitää heidät siellä ajantasalla. Muuten muusikoitten buukkaaminen, lipunmyynnin organisointi, tekniikan järjestäminen ja tiedottaminen on ollut pääosin allekirjoittaneet touhuja samoin kuin seremoniamestarina toimiminen.
Tämä on mukavaa, mutta kyllä tämä kaiken ajan vie. Kun on samaan aikaan myös töissä ja harrastaa muitakin juttuja, pitää lisäaikaa napsia yöunista, että ehtii saada jotain aikaiseksi. Mutta tämä on omavalintaista ja vapaaehtoista. Tätä tehdään toki teille, yleisölle, mutta vain siksi, että tuosta hyvästä elävästä musiikista saa samalla nauttia itse niin kovasti.
Tänä vuonna olen itse erityisen innoissani kaikesta, mutta kyllä Kalevi Louhivuori Quintetin tarjoilema harvinainen ja ainutlaatuinen setti Bebop jazzin mestareiden Charlie Parkerin ja Dizzy Gillespien musiikista tulee olemaan tapaus! Tällaista ei näillä seuduilla tai koko Suomessa joka vuosi tai edesjoka vuosikymmen kuule! Tästä tulee kautta aikojen paras festarimme!
Kari Rissanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti