Tämän vuotinen BBHF-festari oli toista kertaa kaksipäiväinen. Halusimme ottaa riskin tai testata yleisömme painopistettä jakamalla illat jazz- ja blues-iltaan. Yleisömäärällä mitattuna blues hieman dominoi, mutta ei mitenkään ratkaisevasti.
Illat olivat erilaisia. Perjantai hillitympi mutta selvästi henkisesti tyydyttävä. Jokaiselle esiintyjälle löytyi omat ystävänsä, niin myös siirtolavalla esiintyneelle yllättäjälle Tekramütischille, joka on kaukana mistään jazzista.
Mustikkamäen emäntä ja yhdistyksemme varapuheenjohtaja Anita summasi iltojen eron. Perjaintaina syötiin enemmän kasvisruokaa ja juotiin enemmän viiniä, kun lauantaina meni enemmän makkaraa ja olutta. Perjantaina paikalla oli monia ulkomaalaisia mutta lauantaina vain muutama.
Lauantaina myös satoi hieman, mutta väkeä tuli tasaiseen tahtiin ja ihmiset pistivät tanssiksi enemmän kuin koskaan aikaisemmin meidän juhlissamme. Aikaisemmin meille on jopa paheksuttu sitä, kun lavan edessä on tanssittu.
Perjantaina vielä yllytimme tanssimaan katsomon takaosassa mutta lauantaina olisi ollut meiltä typerää viedä musiikista hurmaantuneet tanssijat pois esiintyjien edestä. Aikaisempaa korkeampi,60 senttiä korkea lava kyllä mahdollistaa riittävän näkemisen kaikkialta.
Micke Björklöf & Blue Stripin keikka illan päättäjänä jätti hienon jälkimaun pitkäksi aikaa. Siinä ei tanssiessa kastuneet kengät ja rapautuneet lahkeet paljon painaneet.
Yksi harvinainen erityispiirre meillä on: kiitos Arton me jaamme kaikille artisteillemme Hermannin marjaviinipullot, joita koristaa bändin nimellä varustettu Blueberry Hill Festival etiketti. Bändit ovat selvästi arvostaneet elettä ja jakaneet kuviaan ja positiivisia kommenttejaan festaristamme facebookissa. Se tuntuu luonnollisesti hyvältä.
Rivien välistä ja muutenkin saamme lukea olevamme erilainen, sympaattinen ja hyvin järjestetty suositeltava festivaali. Joka vuosi olemme pyrkineet kehittämään asioita ja sellaisia kohteita löytyy varmasti jatkossakin. Lavan lisäksi oli yhtenäinen ruokailupisteemme mielestämme onnistunut ratkaisu. Uudet yhtenäiset penkit ovat myös tulleet jäädäkseen.
Mitä seuraavaksi? Iso yhteinäinen teltta 500 ihmiselle? Kolmepäiväinen festari? Perjantaille iso nimi maakunnallisella lämppärillä, lauantaina pitkä päivä aikaisesta iltapäivästä puolille öin. Sunnuntaina perhejuhla maailman musiikin, kansanmusiikin ja lasten musiikin kera? Mukaan musiikkiaiheisia elokuvia ja muita oheistapahtumia?
Tähän suuntaan olisimme valmiita menemään, jos jossain vaiheessa mukaan lähtisi yhteistyökumppaneita nykyistä huomattavasti enemmän. Tapahtumaa voisi tukea esimerkiksi osallistumalla artistikuluihin, ja saamalla siitä vastineeksi näkyvyyttä. Erinomaista tukea olisi myös se, että paikalliset ihmiset osallistuisivat tapahtumaamme ja toisivat sinne vielä omia toispaikkakuntalaisia vieraitaan. Tähänkin pystymme järjestämään omaa erikoista huomiota.
Julkinen tukemme on suhteessa olematonta verrattuna vastaaviin tapahtumiin muualla. Ilomantsissa ei valitettavasti ole oivallettu millään virallisella tasolla tapahtumamme merkitystä ja sen potentiaalia.
Sekin on turhauttavaa, että tiedotusvälineissä kaikkea mitataan vain kävijämäärillä, Voi olla tapahtumia, joissa voi käydä tuhansia, mutta seuraavana päivänä he eivät muista mitä ovat nähneet tai kuulleet. Meillä väkeä voi olla vähemmän, mutta he poistuvat vaikuttuneina.
Me teemme tätä festaria niille, jotka ovat paikalla, emmekä niille jotka eivät ole. Silti se harmittaa, mitä ihmiset menettävät, sillä se mitä me tarjoamme, on täällä harvinaista herkkua. Tässä ei tosiaan ole kysymys siitä, pitääkö jazzista tai bluesista, vaan että oivaltaa festarimme tarjoavan loistavaa elävää musiikkia ja näillä leveysasteilla ainutlaatuisen kokemuksen.
Kiitos kaikille jotka olette olleet mukana, artistit, yleisö, talkoolaiset ja palkolliset, yhteistyökumppanit, järjestäjät perheenjäsenineen. Me olemme saaneet aikaiseksi jotain erityislaatuista. Tästä festarista voi olla aika ylpeä!
Kari
tiistai 11. elokuuta 2015
perjantai 7. elokuuta 2015
Hurmos Blueberry Hill festarin ekana iltana!
Perjantai-Ilta Maukkulan Mustikkamäellä rakentui hienosti. Ensimmäiset hyvänolon tunteet loihti Mats trion Gypsy Swing sävelet. Seuraava vieras oli Andre Solomko & Vinyl Jam, joka soittii varmaa ja taitavaa Smooth Jazzia laulusolistinaan notkeaääninen Lili Wagner.
Jokaisen vaihdon aikana yleisö yllätettiin joensuulaisen Tekramürisch duon omaperäisellä, naivilla mutta salakavalan älyllisellä musiikilla. Vallan mainio vastapaino vakavailmeisemmän musiikin sekaan.
Mutta seuraavan artistin otti ainakin allekirjoittanut hyvin vakavasti. Tuli monivuotisten haaveiden täyttymys, kun sai kuulla Charlie Parkerin ja Dizzy Gillespien musiikkia elävänä. Sitä esitti parin joukkoon mainiosti sopineiden omien kappaleiden ohella Kalevi Louhivuori Quintet. Ja miten esitti! Aivan vastustamattoman upeasti, jokainen muusikko oli maaginen. Silti haluan Louhivuoren itsensä lisäksi mainita erikseen myös pianisti Mikael Myrskogin rytmisen taituruuden koskettimilla.
Tämä myös osoitti kansainvälistä mainetta nauttivan ammattimiehen asenteen. Yhtä lähes tilaustyönä pyydettyä keikkaa varten hän hankkii tuollaisen tiimin, ajaa 500 km Pohjois-Karjalaan, ajaa yön takaisin, ja lähtee illaksi keikalle Belgiaan! Arvostamme tuollaista!
Tämä musiikillinen kokemus oli järjestäjän palkkapäivä monivuotisesta talkootyöstä musiikillisten kokemusten välittämiseksi niin itselle kuin muille. Jos niitä haalisi vain itselleen, tulisi huomattavasti vaivattomammaksi ja halvemmaksi ajaa vaikka taksilla eri festareille, kuin järjestää niitä itse. Mutta tässä on nyt kyse jostain muusta, jostain sokeaa ja selittämätöntä rakkautta vastaavasta. Kuten järjestävä kollegani Arto sanoi Louhivuoren soiton aikaan: "nyt itkisin jos osaisin". Tästä tässä on kysymys, hyvät ihmiset. Elämyksistä, pienistä suurista iloista.
Harmillista oli että osa yleisöstä alkoi poistua jo ennen hienon laulajan Noora Karppasen bändin taidokasta osuutta. Heillä oli annettavaa ja hyväntuulisuutta riitti, vaikka ilta viileni ja väki väheni. Kiitos loppuun saakka urhoollisesti hoidetusta tyylikkäästä keikasta.
Mielellämme olisimme jakaneet tämän illan kokemuksen suuremmallekin yleisölle, sillä ohjelma olisi totisesti sen sen ansainnut. Yhtään kehumatta voisi sanoa, että se sisälsi harvinaisen kulttuuriteon, josta vain noin reilu 200 ihmistä ovat tietoisia. Saattoi teitä olla enemmänkin, en ole vielä ehtinyt yhdistellä tilastoja.
Yksi suuri kiitos illan onnistumisesta kuuluu myös Valoparta Oy:n kaksikolle Eetulle ja Kuismalle. Jälkimmäinen sai hyvin erilaiset kokoonpanot soimaan hienosti ja Eetu valaisi lavan pyydetyn hillitysti turhia kikkailematta ja loihti myös ympäristöön komeat värit.
Itse lava oli järjestäjien uutta mallia, mutta trussirakenteet valoineen ja äänentoistoineen Valoparran työtä. Iso kiitos myös talkoolaisille tekemästänne pyyteettömästä työstä. Ilman teitä emme tällaisia kykenisi järjestämään, vaan joutuisimme ajelemaan muille paikkakunnille.
Mutta miksi mennä muuanne, kun sitä voi järjestää omalla paikkakunnalla... (tästä aiheesta lisää omassa blogissani: karirissanen.blogspot.fi
Ja huomenna, taitaa olla jo tänään, homma jatkuu Bluesin merkeissä. Lajissaan yhtä hyvään kattaukseen olemme siinäkin tähdänneet. Tervetuloa nauttimaan.
Kari
Jokaisen vaihdon aikana yleisö yllätettiin joensuulaisen Tekramürisch duon omaperäisellä, naivilla mutta salakavalan älyllisellä musiikilla. Vallan mainio vastapaino vakavailmeisemmän musiikin sekaan.
Mutta seuraavan artistin otti ainakin allekirjoittanut hyvin vakavasti. Tuli monivuotisten haaveiden täyttymys, kun sai kuulla Charlie Parkerin ja Dizzy Gillespien musiikkia elävänä. Sitä esitti parin joukkoon mainiosti sopineiden omien kappaleiden ohella Kalevi Louhivuori Quintet. Ja miten esitti! Aivan vastustamattoman upeasti, jokainen muusikko oli maaginen. Silti haluan Louhivuoren itsensä lisäksi mainita erikseen myös pianisti Mikael Myrskogin rytmisen taituruuden koskettimilla.
Tämä myös osoitti kansainvälistä mainetta nauttivan ammattimiehen asenteen. Yhtä lähes tilaustyönä pyydettyä keikkaa varten hän hankkii tuollaisen tiimin, ajaa 500 km Pohjois-Karjalaan, ajaa yön takaisin, ja lähtee illaksi keikalle Belgiaan! Arvostamme tuollaista!
Tämä musiikillinen kokemus oli järjestäjän palkkapäivä monivuotisesta talkootyöstä musiikillisten kokemusten välittämiseksi niin itselle kuin muille. Jos niitä haalisi vain itselleen, tulisi huomattavasti vaivattomammaksi ja halvemmaksi ajaa vaikka taksilla eri festareille, kuin järjestää niitä itse. Mutta tässä on nyt kyse jostain muusta, jostain sokeaa ja selittämätöntä rakkautta vastaavasta. Kuten järjestävä kollegani Arto sanoi Louhivuoren soiton aikaan: "nyt itkisin jos osaisin". Tästä tässä on kysymys, hyvät ihmiset. Elämyksistä, pienistä suurista iloista.
Harmillista oli että osa yleisöstä alkoi poistua jo ennen hienon laulajan Noora Karppasen bändin taidokasta osuutta. Heillä oli annettavaa ja hyväntuulisuutta riitti, vaikka ilta viileni ja väki väheni. Kiitos loppuun saakka urhoollisesti hoidetusta tyylikkäästä keikasta.
Mielellämme olisimme jakaneet tämän illan kokemuksen suuremmallekin yleisölle, sillä ohjelma olisi totisesti sen sen ansainnut. Yhtään kehumatta voisi sanoa, että se sisälsi harvinaisen kulttuuriteon, josta vain noin reilu 200 ihmistä ovat tietoisia. Saattoi teitä olla enemmänkin, en ole vielä ehtinyt yhdistellä tilastoja.
Yksi suuri kiitos illan onnistumisesta kuuluu myös Valoparta Oy:n kaksikolle Eetulle ja Kuismalle. Jälkimmäinen sai hyvin erilaiset kokoonpanot soimaan hienosti ja Eetu valaisi lavan pyydetyn hillitysti turhia kikkailematta ja loihti myös ympäristöön komeat värit.
Itse lava oli järjestäjien uutta mallia, mutta trussirakenteet valoineen ja äänentoistoineen Valoparran työtä. Iso kiitos myös talkoolaisille tekemästänne pyyteettömästä työstä. Ilman teitä emme tällaisia kykenisi järjestämään, vaan joutuisimme ajelemaan muille paikkakunnille.
Mutta miksi mennä muuanne, kun sitä voi järjestää omalla paikkakunnalla... (tästä aiheesta lisää omassa blogissani: karirissanen.blogspot.fi
Ja huomenna, taitaa olla jo tänään, homma jatkuu Bluesin merkeissä. Lajissaan yhtä hyvään kattaukseen olemme siinäkin tähdänneet. Tervetuloa nauttimaan.
Kari
tiistai 4. elokuuta 2015
"Ainutlaatuinen setti Parkeria ja Gillespieta, jollaista ei kuule edes joka vuosikymmen!"
Viimeinen viikko BBHF festarin on melkoista säätämistä. On "miljoonia" pieniä huomiota vaativia yksityiskohtia, joista kokonaisuuden onnistuminen muodostuu. Ja tapamme mukaan, aika monet asiat hiomme vasta viime hetkellä.
Pienet muutokset tai niiden mahdollisuus tai uhka vaativat omat huomionsa. Ennakkoilmoituksessa olleen artistin vaihtuminen jo valmiiksi pakettitarjouksessa olleeseen lehti-ilmoitukseen vaatii huomiota. Viime hetken puffit, juttuvinkit, julkisuuteen markkinoimaan pääseminen jne. ovat koko ajan mielessä.
Ilmoittautumiset bussiin ja muut tiedustelut ja artistien kanssa kommunikoiminen monella eri tavalla jatkuvat tasaisena loppuun saakka. Mitä musakamoja kukin tuo, mitä talo tarjoaa. Esimerkiksi rumpuja ei ole järkeä vaihtaa joka kokoonpanon jälkeen, vaan varminta on turvautua yksiin. Tänä vuonna meillä on myös paljon muusikoita, joiden soitinten äänet napataan pelkästään mikrofonien välityksellä. Tekniikkamme hoitaa ensimmäistä kertaa maankuulu Valoparta Oy.
Raiderit, backline, sound check, kuka mitä ja milloin. Matkat ,majoitus, maksut. Suurin osa sopimuksistamme on herrasmiessopimuksia, ohareita ei ole tehty puoli eikä toisin. Julisteeseen painetuista nimistä on vain yksi vaihtunut pakottavista syistä.
Järjestäjät touhuavat pitkää päivää. Itsellä meni viikonloppu täysin BBHF asioihin. Vielä maanantaina vietin puhelimessa ja netissä ainakin 12 tuntia näissä merkeissä. Tiistaina istuin kuorma-auton ratissa ja ystävällisten talkoolaisten Marjon ja Pyryn kanssa täytin kontin lavoilla ja penkeillä. Toisten ystävällisten talkoolaisten, Juhan, Bajron, Markun, Jounin ja Velin kanssa purimme sen. Velin johdolla myös kasasimme festaritelttamme.
Jouni järjestää sähköasiamme, Mari bussikuljetykset, ja Armi ja Jenni ovat olleet Anitan oikeina käsinä. Liisa johtaa järkkäreitä ja ensiavun järjestämistä. Lähes koko ajan touhumme on dokumentoinut Eija.
Ilman kaikkia mainittuja ja monia monia muita talkoolaisia homma ei pyörisi, Siihen ei riittäisi kenenkään voimavarat yksinään. Mutta palkinto niin itselle kuin varmasti muillekin talkoolaisille on te hyvä yleisö. Teitä tarvitaan, että tämä homma pyörii.
Pian olemme valmiit. Keskiviikkona säädämme kaikkea, torstaina saapuu tekniikka ja enolaiset taiteilijat tauluineen. Ja viimein, perjantaina ja lauantaina saapuvat kaikkensa antavat, taitavat ja osaavat muusikkomme.
Tämän suunnittelu aloitettiin jo syyskuussa ja aina se säätäminen vie kevääseen, vaikka olisi tarkoitus olla valmis lista jo tammikuussa. Ja kun ei ole, kaikki asiat vyöryvät edessä koko kevään ja kesän.
Niin pitkin vuotta tehdyt kuin viime hetken painotuotteet ja ilmoituset ovat Arton heiniä. Talkooväki järkkäreineen ja erinäisine lupa-asioinee ja paikan päällä tehtävät järjestelyineen on Anitan hallussa. Ari on täydentänyt muusikoitten raidereita bäkkärille ja pitää heidät siellä ajantasalla. Muuten muusikoitten buukkaaminen, lipunmyynnin organisointi, tekniikan järjestäminen ja tiedottaminen on ollut pääosin allekirjoittaneet touhuja samoin kuin seremoniamestarina toimiminen.
Tämä on mukavaa, mutta kyllä tämä kaiken ajan vie. Kun on samaan aikaan myös töissä ja harrastaa muitakin juttuja, pitää lisäaikaa napsia yöunista, että ehtii saada jotain aikaiseksi. Mutta tämä on omavalintaista ja vapaaehtoista. Tätä tehdään toki teille, yleisölle, mutta vain siksi, että tuosta hyvästä elävästä musiikista saa samalla nauttia itse niin kovasti.
Tänä vuonna olen itse erityisen innoissani kaikesta, mutta kyllä Kalevi Louhivuori Quintetin tarjoilema harvinainen ja ainutlaatuinen setti Bebop jazzin mestareiden Charlie Parkerin ja Dizzy Gillespien musiikista tulee olemaan tapaus! Tällaista ei näillä seuduilla tai koko Suomessa joka vuosi tai edesjoka vuosikymmen kuule! Tästä tulee kautta aikojen paras festarimme!
Kari Rissanen
Pienet muutokset tai niiden mahdollisuus tai uhka vaativat omat huomionsa. Ennakkoilmoituksessa olleen artistin vaihtuminen jo valmiiksi pakettitarjouksessa olleeseen lehti-ilmoitukseen vaatii huomiota. Viime hetken puffit, juttuvinkit, julkisuuteen markkinoimaan pääseminen jne. ovat koko ajan mielessä.
Ilmoittautumiset bussiin ja muut tiedustelut ja artistien kanssa kommunikoiminen monella eri tavalla jatkuvat tasaisena loppuun saakka. Mitä musakamoja kukin tuo, mitä talo tarjoaa. Esimerkiksi rumpuja ei ole järkeä vaihtaa joka kokoonpanon jälkeen, vaan varminta on turvautua yksiin. Tänä vuonna meillä on myös paljon muusikoita, joiden soitinten äänet napataan pelkästään mikrofonien välityksellä. Tekniikkamme hoitaa ensimmäistä kertaa maankuulu Valoparta Oy.
Raiderit, backline, sound check, kuka mitä ja milloin. Matkat ,majoitus, maksut. Suurin osa sopimuksistamme on herrasmiessopimuksia, ohareita ei ole tehty puoli eikä toisin. Julisteeseen painetuista nimistä on vain yksi vaihtunut pakottavista syistä.
Järjestäjät touhuavat pitkää päivää. Itsellä meni viikonloppu täysin BBHF asioihin. Vielä maanantaina vietin puhelimessa ja netissä ainakin 12 tuntia näissä merkeissä. Tiistaina istuin kuorma-auton ratissa ja ystävällisten talkoolaisten Marjon ja Pyryn kanssa täytin kontin lavoilla ja penkeillä. Toisten ystävällisten talkoolaisten, Juhan, Bajron, Markun, Jounin ja Velin kanssa purimme sen. Velin johdolla myös kasasimme festaritelttamme.
Jouni järjestää sähköasiamme, Mari bussikuljetykset, ja Armi ja Jenni ovat olleet Anitan oikeina käsinä. Liisa johtaa järkkäreitä ja ensiavun järjestämistä. Lähes koko ajan touhumme on dokumentoinut Eija.
Ilman kaikkia mainittuja ja monia monia muita talkoolaisia homma ei pyörisi, Siihen ei riittäisi kenenkään voimavarat yksinään. Mutta palkinto niin itselle kuin varmasti muillekin talkoolaisille on te hyvä yleisö. Teitä tarvitaan, että tämä homma pyörii.
Pian olemme valmiit. Keskiviikkona säädämme kaikkea, torstaina saapuu tekniikka ja enolaiset taiteilijat tauluineen. Ja viimein, perjantaina ja lauantaina saapuvat kaikkensa antavat, taitavat ja osaavat muusikkomme.
Tämän suunnittelu aloitettiin jo syyskuussa ja aina se säätäminen vie kevääseen, vaikka olisi tarkoitus olla valmis lista jo tammikuussa. Ja kun ei ole, kaikki asiat vyöryvät edessä koko kevään ja kesän.
Niin pitkin vuotta tehdyt kuin viime hetken painotuotteet ja ilmoituset ovat Arton heiniä. Talkooväki järkkäreineen ja erinäisine lupa-asioinee ja paikan päällä tehtävät järjestelyineen on Anitan hallussa. Ari on täydentänyt muusikoitten raidereita bäkkärille ja pitää heidät siellä ajantasalla. Muuten muusikoitten buukkaaminen, lipunmyynnin organisointi, tekniikan järjestäminen ja tiedottaminen on ollut pääosin allekirjoittaneet touhuja samoin kuin seremoniamestarina toimiminen.
Tämä on mukavaa, mutta kyllä tämä kaiken ajan vie. Kun on samaan aikaan myös töissä ja harrastaa muitakin juttuja, pitää lisäaikaa napsia yöunista, että ehtii saada jotain aikaiseksi. Mutta tämä on omavalintaista ja vapaaehtoista. Tätä tehdään toki teille, yleisölle, mutta vain siksi, että tuosta hyvästä elävästä musiikista saa samalla nauttia itse niin kovasti.
Tänä vuonna olen itse erityisen innoissani kaikesta, mutta kyllä Kalevi Louhivuori Quintetin tarjoilema harvinainen ja ainutlaatuinen setti Bebop jazzin mestareiden Charlie Parkerin ja Dizzy Gillespien musiikista tulee olemaan tapaus! Tällaista ei näillä seuduilla tai koko Suomessa joka vuosi tai edesjoka vuosikymmen kuule! Tästä tulee kautta aikojen paras festarimme!
Kari Rissanen
lauantai 1. elokuuta 2015
BBHF-festarin sivulavalle tulee taitava Frim-Fram duo
Blueberry Hill festarin sivulava-artisteiksi on saatu hieno duo Helsingistä. Frim-Fram on kitaristi Juki Välipakan ja saksofonisti laulaja Sirpa Suomalainen duo.
He soittavat niin originaaleja kuin cover-klassikoita jazz-, Chicago- ja countyblues-tyyleillä. Bändin quartetti kokoonpano on parhaillaan tekemässä levyä omasta materiaalista.
Välipakka ja Suomalainen ovat työskennelleet yhdessä useissa roots ja blues-kokoonpainoissa ja keikkailleet useilla bluesfestareilla ja jazzklubeilla aina ulkomaita myöten.
Välipakka on valittu Jazzrytmit-lehden kriitikkoäänestyksessä useita kertoja vuoden miessolistiksi.
He soittavat niin originaaleja kuin cover-klassikoita jazz-, Chicago- ja countyblues-tyyleillä. Bändin quartetti kokoonpano on parhaillaan tekemässä levyä omasta materiaalista.
Välipakka ja Suomalainen ovat työskennelleet yhdessä useissa roots ja blues-kokoonpainoissa ja keikkailleet useilla bluesfestareilla ja jazzklubeilla aina ulkomaita myöten.
Välipakka on valittu Jazzrytmit-lehden kriitikkoäänestyksessä useita kertoja vuoden miessolistiksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)