Suuret kiitokset Teille kaikille, jotka teitte tämänvuotisesta Blueberry Hill festivaalista onnistuneen tapahtuman!
Jos onnistumista mitataan myydyillä lipuilla, kuten nykyään on kaikessa tapana, niin niitä myytiin paikan päällä ja ennakkoon niukasti yli 500! Lisäksi paikalla oli 50 henkeä järjestäjien edustajia, talkoolaisia, esiintyjiä, meille tärkeitä palveluksia tehneitä vapaalippulaisia, henkilökohtaisia avustajia, toimittajia...
Aiempina vuosina olemme myyneet yhtenä päivänä 200 lippua ja muuta väkeä on ollut samaiset 50 henkeä. Ylitimme siis reilusti puolella aiemmat saavutuksemme. Syytä olikin, sillä entisillä lukemilla tämä festari olisi melko varmasti jäänyt viimeiseksi. Lisäksi hallituksen jäsenille olisi jäänyt muutama tonni yhteistä velkaa hoidettavakseen.
Iloitsemme siitä, että pääsimme tämänvuotisen
juhlan osalta omillemme, mutta pientä edellisvuosista kertynyttä
miinusta tälläkään ei vielä paikata, mutta nyt se on huomattavasti kevyempi kantaa!
Oliko budjettimme siis alunperinkin täysin epärealistinen, syteen tai saveen -pohjalta rakennettu? Ei, meillä vain unohtui hakea järjestöille jaettavaa tukea ajoissa, ja muilta maakunnallisilta tukea jakavilta tahoilta emme mitään saaneet. Lisäksi vaivasimme tukipyynnöillämme paikallisia yrityksiä huomattavasti aiempia vuosia vähemmän.
Edelliseen vuoteen verrattuna esiintyjäbudjettimme oli kaksinkertainen ja yhteenlaskettu tukemme puolta pienempi. Melkoinen riski siis. Onneksi viides vuosi palkitsi tähän astisen pohjatyömme. Erityisesti olimme ilahtuneita tänä vuonna paikallisten ihmisten läsnäolosta. Mustikkamäellä oli paljon ensikertalaisia!
Ehkä saamme onnitella myös itseämme onnistuneista esiintyjävalinnoista. Tavoitteemme oli nelinapainen; bluesia, jazzia, lauluvoimaa ja jotain erilaista. Nummisessa ja Hietasessa yksistään jo toteutuivat nuo kaikki kriteerit. He olivat varmaan enemmistön motiivi tulla paikalle (jo pelkästä uteliaisuudesta), mutta kannattajansa löytyi kyllä kaikille artisteille.
Aina joko aloittajan roolissa tai muuten epäkiitollisimmassa paikassa esiintynyt Ari Lemmetyinen sai kerrankin näyttää kykynsä loistavalla paikalla heti vanhojen legendojen jälkeen. Kyvykkyydestä osoituksena oli hyppääminen kylmiltään lavalle myös lievästä flunssasta kärsineen Taru Ratilaisen & Color Me Blue bändin setin ajaksi.
Olen ehkä puolueellinen, jos sanon, että suurimman hurmoksen Mustikkamäellä sai aikaiseksi nuoren ja nerokkaan kitaristin johtama Olli Soikkeli Gypsy Swing Unity. Siinä puhui vain ja ainoastaan musiikki ja hämmästyttävä tekninen taituruus. Se varmasti yllätti ison osan yleisöstä, sen pystyi aistimaan jokaisen kappaleen jälkeen tulleissa hurjissa suosionosoituksissa.
Olen seurannut Soikkelin uraa jo muutaman vuoden ajan, omakohtaisesti viiden vuoden takaa pieneltä lavalta Valtimon Neitivirta folkista maailman estradeille gypsy swingin legendaarisimpien nimien rinnalle. Hänen ilmiöiset taitonsa ja jalat maassa asenne ovat kerta kaikkiaan ison kumarruksen arvoisia. On ollut ilo järjestää hänet jo kaksi kertaa Ilomantsiin esiintymään.
Illan päätti Jo' Buddy & Down Home King III duo sähköisellä rokkaavalla bluessetillään ja sai ihmisten tanssijalat liikkumaan. Samalla yleisö alkoi ilmeisesti jo potea musiikillista ähkyä loistavien esitysten jälkeen. Ehkä erityisesti paikalliset olivat jo nähneet ne esiintyjät, joita olivat ensisijaisemmin tulleet katsomaan, sillä Mustikkamäellä alkoi väki vähetä pikku hiljaa puolen yön jälkeen. Kaiken hyvän jälkeen illan päättäjän rooli ei ollut tällä kertaa kiitollisin paikka esiintyä.
Musiikillisesta ähkystä kertoo sekin, että tälla kertaa ei syntynyt myöskään jameja tavalliseen tapaan. Yleisö sai vähällä rahalla melkoisen kattauksen!
Koska väkeä tuli huomattavasti enemmän kuin osasimme kuvitella, jouduimme monilta osin myös koville. Erityisesti tulemme kehittämään Maukkulan Mustikkamäen tarjoamia puitteita, että pystyisimme tuottamaan kaikilta osin kokonaisvaltaisen ja onnistuneen tapahtuman.
Ensivuonna järjestämme bussikuljetuksen myös Ilomantsista, sillä parkkipaikka tuli tänä vuonna äärimmilleen täyteen. Lisäksi ruokailupisteitä lisätään samoin kuin henkilökuntaa niihin. Anniskelualuetta on toivottu suurennettavaksi, ja se on mahdollista, vaikka ensi sijaisesti haluammekin palvella musiikin kuulijoita. Myös istuinpaikkoja ja vessoja tarvitaan tällaiselle joukolle lisää.
Ensi syksynä tähtäämme vastaavan kokoiseen tapahtumaa kuin tänä vuonna, ehdoton maksimimme on 600 ihmistä. Esiintyjien suhteen menemme varmastikin samalla nelinapaisella jaolla, ja neljällä pääesiintyjällä. Lisäksi jatkamme vaihtojen aikana esiintyvän artistin käyttöä "kakkoslavalla". Tänä vuonna siinä tehtävässä toimi hienosti Cane Vuorjoki.
Nöyrimmin kiitoksin ja iloisin mielin ensi vuoteen!
Kari
